Henry Brooks Adams

Henry Brooks Adams

Henry Brooks Adams (16. helmikuuta 1838 Boston, Yhdysvallat – 27. toukokuuta 1918 Washington D.C, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen historioitsija.

Adams tunnettiin elinaikanaan parhaiten historioitsijana ja vaikutusvaltaisen Adams-suvun jäsenenä. Kuolemansa jälkeen hänet tunnustettiin yhdysvaltalaisen kirjallisuuden merkittäväksi hahmoksi. Hänen maineensa perustuu pääasiassa postuumisti julkaistuun omaelämäkerralliseen kirjaan The Education of Henry Adams (1918), joka sai Pulitzer-palkinnon ja oli myyntimenestys.

Ura

Henry Brooks Adams oli Charles Francis Adamsin poika ja presidentti John Quincy Adamsin pojanpoika. Hän valmistui Harvardista vuonna 1858 ja toimi vuosina 1861-1868 isänsä yksityissihteerinä tämän ollessa Yhdysvaltain suurlähettiläs Lontoossa. Vuosina 1870-1877 hän oli Harvardin historian apulaisprofessori ja vuosina 1870-1876 North American Review -lehden päätoimittaja. Hänen katsotaan olleen ensimmäinen, joka piti akateemista seminaaria Yhdysvaltojen historiasta. Hänen suuri teoksensa History of the United States (1801-1817) (julkaistu yhdeksässä niteessä 1889-1891) käsittelee presidenttien Jeffersonin ja Madisonin hallintoa. Se on erityisen merkittävä Yhdysvaltojen diplomaattisia suhteita kyseisenä ajanjaksona käsittelevän kuvauksensa ja puolueettomuutensa vuoksi. Adams julkaisi myös teokset Life of Albert Gallatin (1879), John Randolph (1882) American Statesmen Series -julkaisussa ja Historical Essays (1891). Lisäksi Adams toimitti Documents Relating to New England Federalism (1877) ja Writings of Albert Gallatin (1879). Yhteistyössä vanhemman veljensä Charles Francis Adams Jr:n kanssa hän julkaisi teoksen Chapters of Erie and Other Essays (1871) ja teoksen Essays in Anglo-Saxon Law (1876). Hänen vanhempi veljensä John Quincy Adams II (1833-1894) oli ehdolla Yhdysvaltain varapresidentiksi.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henry Brooks Adams Wikimedia Commonsissa